BDS-liikkeen normalisoinnin vastaiset ohjeet

Viime vuosina on kasvanut tarve ymmärtää palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan niin kutsuttuja normalisoinnin vastaisia ohjeita. Ne koskevat lähinnä palestiinalaisten ja muiden arabien yhteyksiä israelinjuutalaisiin henkilöihin ja instituutioihin. Ne on ymmärrettävä kokonaisuutena BDS-liikkeen boikotteja, divestointeja ja pakotteita koskevien ohjeiden kanssa.

Tässä esittelemme normalisoinnin vastaisten ohjeiden keskeisen sisällön suomeksi. Teksti perustuu BDS-liikkeen englanninkielisiin ohjeisiin¹.

Epäselvissä tapauksissa kansainvälinen BDS-liike kehottaa ottamaan yhteyttä sitä koordinoivaan palestiinalaiseen BDS-kansalliskomiteaan (BDS National Committee, BNC) tai PACBIin, joka koordinoi kulttuuri- ja akateemista boikottia. BNC:llä on palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan selkeän enemmistön tuki. Suomessa voi olla yhteydessä Sumudin BDS-ryhmään, joka toimii yhteistyössä BNC:n ja PACBI:n kanssa.

1. BNC:n määritelmä normalisoinnille

Normalisointi, arabiaksi tatbee’ (تطبيع), tarkoittaa sitä, että jokin itsessään epänormaali asia – kuten sorto ja epäoikeudenmukaisuus – esitetään tai käsitellään normaalina. Israelin tapauksessa normalisointi tarkoittaa sen miehityksen, apartheidin ja asutuskolonialismin esittämistä normaaleina sekä normaalien suhteiden luomista Israelin hallintoon sen sijaan, että tuettaisiin palestiinalaisen alkuperäiskansan johtamaa kamppailua epänormaalien sortorakenteiden lopettamiseksi.

Normalisoinnin vastaisen työn keskeinen periaate on, että kyseessä on taktiikka, joka pohjautuu eettisiin ja poliittisiin arvioihin, jotka ovat linjassa sen kanssa, että BDS-liike on sitoutunut vastustamaan kaikkia rasismin ja rotusyrjinnän muotoja. Normalisoinnin vastustaminen on keino vastustaa sortoa, sen mekanismeja ja rakenteita.

2. Mitä normalisointi on?

BNC on palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan laajin koalitio ja se johtaa maailmanlaajuista BDS-liikettä. Vuonna 2007 se hyväksyi yksimielisesti seuraavan normalisoinnin määritelmän ja laati ohjeet sen torjumiseksi.

Normalisointia on osallistuminen mihin tahansa projektiin, aloitteeseen tai toimintaan – oli se paikallinen tai kansainvälinen – joka tuo yhteen palestiinalaisia (ja/tai muita arabeja) ja israelilaisia samalle ”alustalle”² eikä täytä seuraavia ehtoja:

1. Israelilainen osapuoli tunnustaa julkisesti YK:n vahvistamat palestiinalaisten luovuttamattomat oikeudet sellaisina kuin ne on määritelty vuoden 2005 BDS-kutsussa³.
2. Toiminta on osa yhteistä vastarintaa Israelin miehitystä, asutuskolonialismia ja apartheidjärjestelmää vastaan.

Tässä yhteydessä israelilaisella osapuolella tarkoitetaan israelinjuutalaisia henkilöitä ja instituutioita. Israelin palestiinalaiset kansalaiset eivät kuulu tämän määritelmän alle, sillä he ovat asutuskolonialistisen sorron kohteena olevaa alkuperäiskansaa.

Määritelmän hyväksymistä edelsi pitkä keskustelu palestiinalaisessa yhteiskunnassa. Palestiinalaisen yhteiskunnan konsensus tästä määritelmästä antaa sille vahvan moraalisen ja poliittisen painoarvon palestiinalaisten ja muiden arabien⁴ keskuudessa ja kansainvälisesti.

Vaikka määritelmä hyväksyttiin vuonna 2007, yllä mainitut kaksi ehtoa olivat BDS-liikkeen normalisoinnin vastaisen työn pohja jo siitä alkaen, kun se perustettiin vuonna 2005. Normalisoinnin vastainen työ perustuu seuraaviin näkökulmiin.

1. Normalisointia on sortajan ja sorretun välinen yhteistyö ilman sorrettujen oikeuksien tunnustamista ja yritystä poistaa sortoa. Sellaisena se on sortajan yritys kolonisoida sorretun mieltä ajatuksella, että sorto on väistämätön tosiasia, joka pitää hyväksyä vastustamisen sijaan.
2. Normalisointi on ase, jota Israelin apartheidjärjestelmä käyttää valkopestäkseen sortoa ja heikentääkseen kansainvälistä solidaarisuutta palestiinalaista vapautustaistelua kohtaan. Kun jotkut arabit tekevät yhteistyötä israelilaisten kanssa hyväksyen sorron, Israelin apartheidin puolustajat voivat viitata siihen ja selittää, että kun arabit tekevät näin, niin mikseivät sitten muutkin.

Kuten Etelä-Afrikan apartheidin vastaisessa kamppailussa, niiden israelilaisten kolonialistien, jotka haluavat liittyä alkuperäiskansan johtamaan kamppailuun sortoa vastaan on sanouduttava irti Israelin asutuskolonialistisesta järjestelmästä ja apartheidista sekä luovuttava kolonialistisista etuoikeuksistaan. Vähimmäisvaatimus tälle on se, että he julkisesti tunnustavat YK:n määrittämät palestiinalaisten oikeudet, ja täten tunnistavat että kolonisoidut ovat ihmisiä, jotka ansaitsevat kaikki ihmisoikeudet (mukaan lukien sosiaaliset, poliittiset ja kulttuuriset oikeudet). Vasta sitten kolonialistisen yhteisön jäsenet voivat osallistua alkuperäiskansan kanssa aitoon yhteiseen vastarintaan.

3. Miksi normalisointia pitää boikotoida?

Normalisointi on älyllisesti epärehellistä ja moraalisesti tuomittavaa. Se peittää alleen apartheidin ja asutuskolonialismin rakenteet, joita Israel ei halua maailman näkevän.

BDS-liikkeen kansainvälisissä akateemista ja kulttuuriboikottia koskevissa ohjeissa määritellään, mitkä normalisointiin liittyvät toimet ovat boikotoitavia:

Toiminnot, hankkeet, tapahtumat ja tuotteet, joissa toisella puolella ovat palestiinalaiset ja/tai muut arabit ja toisella puolella israelilaiset, ja jotka perustuvat virheelliseen ajatukseen symmetriasta tai tasavertaisuudesta sortajien ja sorrettujen välillä, tai jotka olettavat, että sekä kolonisoijat että kolonisoidut ovat yhtä lailla vastuussa ”konfliktista”.

Tällainen normalisointi ei haasta epäoikeudenmukaista tilannetta. Päinvastoin se tukee tilanteen jatkumista. Se pakottaa elämään ”normaalisti” ja epäeettisesti rinnakkain apartheidin – mikä on rikos ihmisyyttä vastaan – ja asutuskolonialismin epäinhimillisten olosuhteiden kanssa.

Esimerkkejä normalisoinnista ovat tapahtumat, hankkeet, julkaisut, elokuvat tai näyttelyt, jotka tuovat palestiinalaiset/arabit ja israelilaiset samalle alustalle esittämään omia kertomuksiaan tai näkökulmiaan tai edistämään sovintoa, ”esteiden ylittämistä” jne. ilman että epäoikeudenmukaisuuden juurisyitä ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksia käsitellään.

Arvioidessaan, ovatko tuotteet ja toimet normalisointia, BDS-liike ottaa huomioon myös rahoituslähteet, tapahtuman tai tuotteen rakenteen ja toteutustavan, sponsoroivien organisaatioiden tavoitteet, osallistujat sekä muut olennaiset tekijät.

4. Kuuluuko normalisoinnin vastaisiin ohjeisiin israelilaisten henkilöiden boikotoiminen?

BDS-liike kehottaa boikotoimaan toimintoja, tapahtumia ja hankkeita, jotka oikeuttavat tai muutoin mahdollistavat Israelin apartheidin, asutuskolonialismin ja miehityksen. Se ei kehota boikotoimaan yksityishenkilöitä heidän israelilaisen tai juutalaisen alkuperänsä tai identiteettinsä perusteella eikä hyväksy tällaista toimintaa. Boikotit kohdistuvat osallisuuteen, eivät identiteettiin.

Normalisoinnin vastainen työ pohjaa siihen periaatteeseen, että kyse on arabien yhteisestä kamppailusta, ei vain palestiinalaisten. Palestiinan kansa on vuosisatojen ajan ollut historiallisesti, kulttuurisesti, kielellisesti ja muuten kiinteä osa arabimaailmaa – maailmaa, jonka länsimainen kolonialismi 1900-luvulla pilkkoi keinotekoisiksi valtioiksi. Israel on vuosikymmenien ajan, erityisesti Oslon sopimusten aikakautena, pyrkinyt typistämään tämän kamppailun ”palestiinalaisten ja israelilaisten väliseksi konfliktiksi”, hajottamaan arabien yleistä mielipidettä, irrottamaan Palestiinan arabiviitekehyksestään ja jopa sulkemaan maanpaossa elävät palestiinalaiset palestiinalaisen kansan määritelmän ulkopuolelle.

Israel ei kuitenkaan ole onnistunut katkaisemaan Palestiinan yhteyttä arabimaailmaan. Arabikansojen kannat ovat pysyneet vakaina, huolimatta Israelin ja useiden arabidiktatuurien ja autoritaaristen hallintojen välisistä viimeaikaisista normalisointisopimuksista. Egypti on tästä paras esimerkki. Vuodesta 1978 lähtien, jolloin Egyptin ja Israelin hallinnot allekirjoittivat Camp Davidin ”rauhansopimukset”, Egyptin kansa ja kansalaisyhteiskunta on lähes yksimielisesti seisonut Palestiinan vapautuksen takana ja normalisointia vastaan.

Tässä valossa, kun arabi ja israelilainen henkilö tekevät yhteistyötä tai osallistuvat yhteisiin tapahtumiin tai hankkeisiin, he toimivat käytännössä valtioidensa edustajina eivätkä yksityishenkilöinä. Tällöin sekä arabin että israelilaisen nähdään – niin kotimaissaan kuin laajemminkin – edustavan maataan riippumatta siitä, mitä he itse ajattelevat tai haluavat.

Arabien ja israelilaisten yhteishankkeet ja -toiminnot eivät saa nakertaa sitä periaatetta, että palestiinalaisten luovuttamattomien oikeuksien ajaminen on arabien yhteinen kamppailu. Mutta tämä ei todellakaan tarkoita israelilaisten henkilöiden boikotointia heidän israelilaisen identiteettinsä vuoksi. BNC ei ole koskaan kehottanut tällaiseen eikä hyväksynyt sitä.

Normalisoinnin vastaiset periaatteet torjuvat yritykset esittää Israel arabivaltioiden rinnalla ikään kuin se olisi normaali osa aluetta, eikä asutuskolonialistinen apartheid-valtio. Tämä kanta perustuu kamppailun historialliseen viitekehykseen sekä palestiinalaisten ja muiden alueen arabikansojen vuosisatoja vanhaan, läheiseen suhteeseen.

5. Onko arabien ja israelilaisten yhteinen toiminta boikotoitavaa?

Kyllä, elleivät kaksi edellä mainittua normalisoinnin vastaista ehtoa täyty. Arabien ja israelilaisten (mukaan lukien palestiinalaisten ja israelilaisten) toiminta tai hanke missä päin maailmaa tahansa⁵ on normalisointia, jos se tuo yhteen arabeja ja israelilaisia ilman, että kaksi ehtoa täyttyvät: julkinen tunnustus palestiinalaisten luovuttamattomista oikeuksista ja yhteinen vastarinta sortoa vastaan.

Normalisointia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa arabitaiteilijat ja israelilaiset taiteilijat osallistuvat ”alueelliseen”, ”välimerelliseen”, ”arabialaiseen” tai ”MENA”-festivaaliin tavalla, joka luo harhaanjohtavan kuvan ”rinnakkaiselosta” tai ”symmetriasta” sortojärjestelmän sivuuttaen. Toinen esimerkki on alueellisten toimijoiden (esimerkiksi arabimaailman, Välimeren alueen, tai MENA-alueen) konferenssit, joihin osallistuu israelilaisia ilman, että edellä mainitut ehdot täyttyvät. Näissä tapauksissa osallistujia ei nähdä yksityishenkilöinä – heidän aikomuksistaan ja henkilökohtaisista näkemyksistään riippumatta – vaan valtioidensa edustajina. Normalisoinnin vastustaminen kohdistuu tähän edustukseen, ei kyseisiin henkilöihin sinänsä.

Palestiinalaisten tai arabien ja israelilaisten väliset julkiset väittelyt kansainvälisillä foorumeilla eivät ole boikotoitavaa normalisointia, jos ne järjestetään ilman yhteistyötä Israelin valtion, sen edustajien, lobbausryhmien tai sen sortoon osallisten instituutioiden kanssa⁶.

6. Pitääkö boikotoida kansainvälisiä foorumeita, missä Israel on mukana?

Asia ei ole yksiselitteinen. BDS-liike painostaa kaikkia kansainvälisiä järjestöjä (YK, FIFA, olympialaiset, CERN, jne.) sulkemaan Israelin ulkopuolelle, kuten toimittiin apartheidin ajan Etelä-Afrikan kohdalla⁷. Kunnes tämä on saavutettu, liike ei kuitenkaan pidä israelilaisten osallistumista kansainvälisten järjestöjen tapahtumiin riittävänä syynä niiden boikotoimiseen. Päinvastoin liike kannustaa ihmisoikeuksien puolustajia ja palestiinalaisten oikeuksien tukijoita osallistumaan näihin foorumeihin, ottamaan niissä tilaa haltuun ja painostamaan niitä sisältä käsin sulkemaan Israel ulos.

Jos kansainvälinen foorumi tai tapahtuma on Israelin tai israelilaisten sortoon osallisten instituutioiden (kuten israelilaisten yliopistojen) tai sen lobbausryhmien sponsoroima tai virallisesti tukema, niin sitä on boikotoitava kansainvälisten BDS-ohjeiden mukaisesti riippumatta siitä, täyttyvätkö normalisoinnin kriteerit.

Arabien – mukaan lukien palestiinalaisten – osallistuminen kansainväliseen foorumiin, jossa Israel on mukana (mutta jota Israel, sen lobbausjärjestö, tai sortoon osallinen israelilainen taho ei sponsoroi), ei ole normalisointia.

Mutta jos foorumissa arabit ja israelilaiset asetetaan suoraan tai epäsuorasti samalle alustalle (yhteinen paneeli, festivaali-ilta, yhteinen toiminta, urheiluottelu, jne.), kyse on normalisoinnista. Sama pätee, jos tapahtuman tai sen kehystyksen tarkoituksena on luoda keinotekoista symmetriaa israelilaisten ja arabien – mukaan lukien palestiinalaisten – välille ”dialogin” tai ”rinnakkaiselon” nimissä ilman, että kolonialistisen sorron järjestelmään ja sen juurisyihin puututaan.

7. Vastuuseen saattaminen normalisoinnista

BDS-liike omaksui vuosia sitten ohjenuoran koskien normalisointia tekevien henkilöiden ja instituutioiden vastuuseen saattamisesta:

Kehotamme boikotoimaan teoksia, tuotteita ja toimintoja, joiden tekijöiden* on osoitettu osallistuvan normalisointiin. Kehotus on voimassa niin kauan, kunnes osallisuus on uskottavasti lopetettu ja julkisesti peruttu, sisältäen sitoutumisen normalisoinnin vastustamiseen ja BDS-periaatteisiin.

Tämä tarkoittaa pidättäytymistä asioinnista ja muusta yhteydestä minkä tahansa tuotteen tai toiminnan kanssa – vaikka sitä ei itsessään pidettäisi normalisointina – jos kyseinen henkilö tai instituutio on ollut mukana normalisoinnissa eikä ole irtisanoutunut siitä tällä tavalla.

* Koskee tekijöitä, jotka ovat palestiinalaisia/arabeja.

8. Miksi normalisoinnin vastaiset ohjeet koskevat arabeja eri tavalla kuin muita?

BDS-liikkeessä normalisoinnilla tarkoitetaan pääasiassa arabien – mukaan lukien palestiinalaisten – ja israelilaisten yhteistoimintaa tai hankkeita, jotka moraalisesti tai poliittisesti asettavat sortajan ja sorretun samalle tasolle tai valkopesevät sortoa. Siten ne heikentävät kamppailua vapauden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Tämän takia normalisoinnin vastaiset ohjeet eivät koske kansainvälisten toimijoiden ja israelilaisten yksityishenkilöiden välisiä suhteita tai yhteishankkeita, kunhan niissä ei ole mukana arabeja. Näissä tapauksissa sovelletaan vain kansainvälisiä BDS-ohjeita.

Periaatteessa kenenkään ei tulisi normalisoida apartheidia tai asutuskolonialismia taustastaan tai asemastaan riippumatta. Maailmanlaajuisessa viitekehyksessä kuitenkin arabimaailman ihmiset – moninaisista kansallisista, uskonnollisista, etnisistä ja kulttuurisista taustoistaan huolimatta – ovat etulinjassa. Heidän tulevaisuutensa on suoremmin sidoksissa palestiinalaisten tulevaisuuteen kuin laajemman kansainvälisen yhteisön. Tähän vaikuttavat muun muassa Israelin jatkuvat poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset uhat heitä ja heidän maitaan kohtaan, vahvat sukulais- ja solidaarisuussuhteet palestiinalaiseen kansaan sekä pitkä yhteinen historia arabikansojen välillä kolonialistisista ja uuskolonialistisista hajottamisyrityksistä huolimatta.

Niin kauan kuin Israelin sorto jatkuu, kaikki sellainen kanssakäyminen israelilaisten (yksityishenkilöiden tai instituutioiden) kanssa, joka ei tapahdu tämän vastarintakehyksen puitteissa, normalisoi Israelin miehityksen, asutuskolonialismin ja apartheidin järjestelmää osaksi arabimaailman ihmisten elämää. Siksi on välttämätöntä, että arabimaailman ihmiset vaativat, että kaikki suhteet israelilaisiin perustuvat yhteiseen vastarintaan ja palestiinalaisten keskeisten oikeuksien tunnustamiseen kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Näihin kuuluvat vähintään BDS-kutsussa korostetut luovuttamattomat oikeudet: itsemääräämisoikeus, vapaus miehityksestä, asutuskolonialismista ja apartheidista, sekä pakolaisten paluuoikeus.

9. Kuka on laatinut BDS-ohjeet ja kuka tulkitsee niitä?

BDS-ohjeet ovat palestiinalaisen yhteisön vuosien keskustelun, väittelyn ja dynaamisen analyysin moraalinen ja älyllinen tulos, joka vastaa ruohonjuuritasolla tapahtuviin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin muutoksiin.

BNC, palestiinalaisen yhteiskunnan suurin koalitio ja maailmanlaajuisen BDS-liikkeen johtaja, asettaa, päivittää ja tulkitsee BDS-ohjeita. Tässä se ottaa huomioon palestiinalaisen yhteiskunnan sekä arabien ja kansainvälisten kumppaneiden kriittisen palautteen.

10. Miten toimia epäselvissä tapauksissa?

Joskus arabien ja israelilaisten väliset toimet, tapahtumat tai hankkeet ovat harmaalla alueella, jossa edellä esitetyn normalisoinnin määritelmän soveltaminen ei ole yksiselitteistä. Tällaisissa tapauksissa BNC kehottaa kysymään siltä neuvoa miten hankkeita kannattaa arvioida ja käsitellä. Harkinta perustuu ensisijaisesti BDS-ohjeiden taustalla olevaan ajatteluun ja eettisiin periaatteisiin sekä toissijaisesti tapahtuman erityispiirteisiin ja viitekehykseen.

Esimerkiksi kansainvälinen konferenssi, jonka järjestelytoimikunnassa on eri kansallisuuksia edustavia tutkijoita (eli ei vain ”välimerellisistä”, ”EuroMed-”, tai ”Lähi-idän” taustoista tulevia) ja jossa on mukana myös israelilainen ja arabi, ei välttämättä riko BDS-liikkeen normalisoinnin vastaisia ohjeita. Mutta jos arabiosallistuja ja israelilainen asetetaan samaan paneeliin tai samaan osioon, kyseessä voi olla tapahtuman haitallinen politisointi tai normalisointi. Tässä tapauksessa neuvoisimme arabitaustaisia tutkijoita ja edistyksellisiä järjestelytoimikunnan jäseniä vaatimaan, että joko arabipuhuja tai israelilainen puhuja siirretään toiseen paneeliin tai osioon.

Esimerkiksi luonnontieteissä on pienempi riski kuin yhteiskuntatieteissä, että osallistujat on laitettu samaan paneeliin epäeettisten tavoitteiden eikä akateemisen teeman takia. Jos järjestelytoimikunta kieltäytyy siirtämästä arabipuhujaa, suosittelisimme boikotoimaan vain kyseistä paneelia, ei koko konferenssia.

Kehotamme boikotoimaan kokonaista kansainvälistä konferenssia vain, jos on näyttöä institutionaalisesta osallisuudesta sortoon (esimerkiksi Israelin, sen lobbausryhmien tai osallisten instituutioiden sponsoroinnin takia) tai siitä, että järjestelytoimikunnalla kokonaisuutena on tavoitteena normalisoida. Esimerkki tästä on israelilaisten ja palestiinalaisten harhaanjohtavaa esittäminen symmetrisinä osapuolina.

Epäselvissä tilanteissa kansainvälisten kumppanien on parasta olla yhteydessä BNC:hen tai PACBIin. Pitkän kokemuksensa ja ennen kaikkea palestiinalaiselta kansalaisyhteiskunnalta saamansa luottamuksen ansiosta BNC, mukaan lukien PACBI, on ainoa taho, jolla on oikeus tehdä lopullinen arvio normalisoinnista.

¹ Suomennos tehty vuonna 2026, englanninkielisen tekstin ajantasaisen, vuonna 2022 päivitetyn version pohjalta.

² “Alusta” kattaa tässä esimerkiksi elokuvat, näytelmät, musiikkiesitykset, kulttuuri- ja poliittiset tapahtumat, urheiluottelut, akateemiset tapaamiset ja muun vastaavan yhteistoiminnan.

³ Nämä palestiinalaisten luovuttamattomat oikeudet, jotka on kirjattu BDS-vaatimukseen, sisältävät itsemääräämisoikeuden sekä seuraavat vähimmäisedellytykset tämän perusoikeuden toteutumiselle.

• Vapaus Israelin miehityksestä ja kolonisaatiosta kaikilla vuonna 1967 miehitetyillä alueilla.
• Israelissa asuvien palestiinalaisten kansalaisten täysi tasa-arvo ja apartheid-järjestelmän lopettaminen.
• Palestiinalaispakolaisten oikeus palata koteihinsa ja korvauksiin omaisuudestaan YK:n päätöslauselman 194 (1948) mukaisesti.

⁴ Ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta kunnioittaen BDS-liike tuomitsee kaiken rasismin ja syrjinnän. Niinpä BNC torjuu kansallisten ja etnisten vähemmistöjen poissulkemisen arabimaailmassa sekä kaiken heihin kohdistuvan syrjinnän tai vainon. Se ymmärtää ”arabialaisuuden” laajassa, edistyksellisessä ja osallistavassa merkityksessä, joka näkee vähemmistöt erottamattomana osana alueen kansalaisuutta ja kansoja, kapean etnisen tai kansallisen määritelmän sijaan.

⁵ Poikkeuksena ovat palestiinalaiset, jotka ovat Israelin kansalaisia ja toimivat vuoden 1948 alueella eli nykyisen Israelin alueella. Heihin sovelletaan erillisiä, viitekehyksestä riippuvia ohjeita.

⁶ Jos israelilainen osallistuja on Israelin valtion elimen johtaja, varajohtaja tai virallinen tiedottaja, niin keskustelu rikkoo BDS-ohjeita ja sitä pitää boikotoida. Valtion elimiä ovat muassa hallinnon virastot (ministeriöt, diplomaattiset edustustot, paikallis- ja aluehallinnot), sotilas- ja turvallisuuselimet (armeija, poliisi, tiedustelu), Juutalainen kansallisrahasto JNF-KKL, Maailman sionistijärjestö sekä muut vastaavat puolivaltiolliset organisaatiot, joilla on keskeinen rooli Israelin asutuskolonialistisessa apartheid-järjestelmässä. Tähän eivät kuulu Israelin parlamentin tavalliset jäsenet, ministeriöiden tai lähetystöjen virkamiehet, alemman tason upseerit tai tavalliset sotilaat ja turvallisuushenkilöt tai paikallisten valtuustojen rivijäsenet.

⁷ Viime aikoina länsimaat ovat johtaneet laajoja akateemisia, kulttuuri-, urheilu- ja muita boikotteja Venäjää ja venäläisiä vastaan Venäjän Ukrainaan tekemän laittoman hyökkäyksen takia. Tämä on nostanut esiin pitkään esitettyä kritiikkiä länsimaisesta kolonialistisesta tekopyhyydestä.